Mitä on paljasjalkajuoksu










Paljasjalkajuoksu on juoksemista paljain jaloin!

Ihminen on kulkenut yli 2 miljoonaa vuotta paljain jaloin, siitä saakka kun nousimme pysyvästi kahdelle jalalle. Koko kehomme, erityisesti jalkamme, ovat muokkautuneet tähän liikkumiseen. Paleontologit (paleontologian professori (Harvard) Daniel Lieberman et.al.) ovat arvioineet, että juokseminen on ollut ihmiselle alusta alkaen pakenemisen lisäksi myös saalistuskeino. Ihminen on yksi parhaista eläinkunnan kestävyysjuoksijoista. (kts. man vs. horse races). Aseet ovat tulleet ihmisen kehitykseen myöhemmässä vaiheessa, osa alkujaan juosten näännytetyn eläimen lopettamiseen ja paloitteluun.

Epäilijöille kerrottakoot, että ihminen on kautta aikain käyttänyt kanta-astumista kävellessä, mutta juoksussa pääosin päkiävoittoista askellusta. Tämä perustuu sekä ihmisen historian selvityksiin, kuin eräiden alkukantaisten heimojen (bushmanit, raramurit, ym.) askelmaisen tutkimuksiin. Yhtenä erillisotoksena vielä vuoden 2012 USA:n 10,000m:n olympia-karsintojen 15 parhaan juoksijan askelluksessa (kengät jalassa) on 6kpl päkiä-askeltajaa,  5kpl tasajalka-askeltajaa ja 4kpl kanta-askeltajaa. Lenkkareilla kanta-askelluksella kulkeminen on hölkkäämistä.

Ihmisen jalkaterän rakenne lukuisine luineen ja nivelsiteineen on erinomainen luomus, joka on tehty juoksemiseen. Jos jalkamme lihakset ovat siinä kunnossa, kuin niiden kuuluisi, eivät jalkamme tarvitse jalkineita muuhun kuin suojelemaan teräviltä esineiltä ja kylmältä. Paljain jaloin juostessa askel tulee päkiä edellä alas, jolloin jalkaterän lukuisat nivelsiteet ja kalvorakenteet, kun pohken lihakset ja erityisesti akillesjänne varastoi energiaa samalla kun pehmentää askeleen iskua. Tämä tallentunut energia saadaan käytettyä hyväksi sitten ns. ponnistusvaiheessa.

Vuosituhansia ihmiset ovat käyttäneet nahkaisia tossuja jalkojensa suojana. Se osaltaan mahdollisti meidän leviämisen arktisille alueille. Kenkä, jossa on erillinen pohja, on keksitty vasta 1500 luvun vaiheilla. Alkujaan urheiluunkin käytetyt jalkineet olivat tasapohjaisia ja kiertolöysiä. Nykyaikaiset lenkkikengät on keksitty vasta alle 50 vuotta sitten, kun Nike toi markkinoille ensimmäiset lenkkarit vuonna 1972. Tästä alkoi massiivinen jalkinekehittely.

Lenkkareista pyritään tekemään koko ajan tuetumpia, paremmalla iskunvaimennuksella varusteltuja ja rullaavampia. Jalka tarvitsee tuentaa, jos siinä on jokin anatominen poikkeama, joko synnynnäinen tai onnettomuudessa saatu. Ylipronaatio ei yleensä tarvitse jalkineen tukea, vaan jos luonnollinen nilkan joustoliike rajoitetaan, siirtyy jouston tarve polviin, lonkkiin tai selkään. Pronaation luonnollista hallintaa varten tulee jalkojen lihaksia vahvistaa.

Iskunvaimennus on vielä mielenkiintoisempi asia. Ennen Niken Cortez -kenkiä ihminen juoksi pääasiassa päkiävoittoisella askelluksella, mutta lenkkarin pehmustettu kantaosa mahdollisti meille luonnottoman juoksutyylin, hölkkäämisen. Tämä synnyttää erilaisia vammoja kehoomme, eikä ainoastaan jalkoihin. Näitä vammoja torjumaan kehitettiin toinen toistaan innovatiivisempia pohjaratkaisuja. Ongelmaa ei ratkaistu, vaan markkinoille tuotiin uusia ja entistä kalliimpia kenkiä. Ongelmat jatkuivat ja jatkuvat edelleen.

Rullaavuutta on kenkiin tehty kantakorotuksella ja ns. varvistuksella, eli varvasosan ylös kääntämisellä. Nämä käytännössä heikentävät ponnistusta ja altistavat varvasalueen ongelmille, kuten vasaravarpaille. Kenkien kiertojäykkyys ja kaikenlainen tuenta heikentää jalan luonnollista liikettä, lihakset heikkenevät ja väärästä liikkeestä aiheutuu uusia ongelmia. Kengän rakenne myös rajoittaa jalan luonnollista muodonmuutosta askelluksen aikana.

No se riittäkööt lenkkareiden parjaamisesta. Jos kuitenkin pystyt juoksemaan lenkkareilla hyvin, toki voit jatkaa niin edelleen. Ei paljasjalkajuoksukaan ongelmatonta ole!

Paljasjalkajuoksuun usein liitetään erilaisilla tossuilla juokseminen. Jos ollaan tarkkoja, paljasjalkajuoksu suoritetaan paljain jaloin. Erilaiset tossut, kuten Feelmax, FiveFingers, yms. mahdollistavat samanlaisen päkiäaskelluksen, kuin paljain jaloin, ilman että maakosketus tapahtuisi iholla. Tällöin puhutaan kevytjalkineilla juoksusta. Diabetes ja hermostosairaus ovat este paljasjalkajuoksulle, joten silloin tulee käyttää jalkapohjaa suojaavaa jalkinetta. Kevytkenkäjuoksussa on vaarana juosta liian suuria määriä ja liian nopeasti, jolloin saadaan pitkän varvasluun rasitusmurtuma tai varpaaan nivelen kiputila tai muut harmillista vieraaksi. Suosittelemme aloittamaan paljain jaloin.








Paljasjalkaelämä



Paljasjalkailu on paljon muutakin kuin vain juoksemista. Ajattele sitä iloa, jonka varpaat saavat, kun ne voivat kylpeä ilmassa sen sijaan, että ne joutuvat hikoilemaan umpinaisissa kengissä.

Paljasjalkaelämä ei ole fetismiä, vaan terveellinen elämäntapa. Kun jalat voivat hyvin, antavat ne turvallisen tuen meidän liikkumiselle. Jokainen voi rakentaa oman paljasjalkailun kodin yhteyteen. Ollaan kotona paljain jaloin, käydään postilaatikolla ja viedään roskat paljain jaloin. Jos on mahdollista liikkua pihamaalla paljain jaloin, tuo se huomattavasti tehokkaamman vaikutuksen kuin tasaisella lattialla tepastelu. Erilaiset alustat, kuten hiekka, sora, laatoitukset, asfaltti, nurmikko, yms. antavat monipuolista ärsykettä elimistölle. Kaltevat ja kuoppaiset alustat haastavat kehomme tasapainon ja koordinaation kehittäen niitä.

Ota paljasjalkailu haasteena, jossa ei ole tiettyä päämäärää tai rajoitetta.

Suomessa on onneksi tapana edes kotona olla ilman kenkiä. Kotona voi myös sukat heittää jalasta pois. Jos työskentelet toimistossa, sielläkin voi olla ja kulkea paljain jaloin, tai ainakin läpsysandaleissa.

Maailmalla on paljon paikkoja, joissa on välttämätöntä olla kengät jalassa. Monessa työssä jalkaa on suojattava putoavilta esineiltä, nesteiltä, kuumuudelta jne. Alusta jossa kuljemme voi olla riski, joten jalan suojaaminen on hyvin perusteltua. Välttämättä kaupoissa ja ravintoloissa ei ole fiksua olla paljan jaloin sekä sosiaalisessa mielessä, mutta ennen kaikkea mahdollisten lasinsirujen vuoksi.

Jaloissamme on tuhansia hikirauhasia, joiden tehtävänä on ollut parantaa otetta alustaan, johon olemme “tarranneet” jalallamme. Jos jalka on pitkiä aikoja umpinaisessa kengässä, tai edes umpipohjaisessa sandaalissa, jalan hikoilu koituu haitaksi. Tuo piirre on jäänne historiastamme ja osoitus ettei genetiikkamme ole vielä sopeutunut kenkiin.

Joten, laitetaan kengät jalka vain silloin kun se on todellakin perusteltua!